Esimiestyön juurilla

20160601_135715

20160601_140027

Uuden oppimista, huikeat maisemat. Esimiestyön opiskelu sai tänään arvoisensa olosuhteet Karkun Voimarinteellä. Esimiestyön uudet tuulet ohjaavat esimiestyötä ruohonjuuritason ajatteluun. Kuten jokaisen kunta-alan työntekijän, myös esimiehen työn tärkein lopputulema ja ohjaava voima on hyvinvoinnin tuottaminen kuntalaisille. Viimeistään nyt siis jokaisen esimiehen tulisi heilutella hyvästit asemaan perustuvalle, itsetarkoitukselliselle johtamistavalle. Pysähdytään hetkeksi miettimään, mikä on Minun Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisuussa 3/2014 määritellyn sisäisen motivaation pulputtava alkulähde? Toiminko innovoiden, innostanko muita, vai harhailenko omalla mukavuusalueellani rapauttavia rakenteita vahvistaen? Tässä kolme omaa ammatillista motivaation kulmakiveä:

Halu auttaa, romantikon usko ihmiseen. Uran alkuaikoina lähestyin tätä jaloa tavoitetta torvet soiden ja liput liehuen, nyt sama tulokulma on saanut taakseen monta repullista kärsivällisyyttä.
Valta ja vastuu. Esimiestyö mahdollistaa rakenteellisen vaikuttamisen ja päätöksenteon. Pystyn tekemään työstä itseni, ja oman visioni näköistä. Vastuun kannat itse niin onnistuneista tuloksista, kuin kopsahtaessa siihen kuuluisaan Karjalan mäntyyn.
Oma tiimi. Minulla on tiimi, joka antautuu työlle joka solullaan. Tämä jos mikä ruokkii halua kehittyä paremmaksi esimieheksi, heille.

Raparperin alla osa 1.

DSC_0946DSC_0956DSC_0961

Pienenä tyttönä raparperi löysi itsensä pöytään mummun kasvimaalta. Päätin tarjoilla näitä lapsuuden makumuistoja myös omalle jälkikasvulle. Kipitin siis korkein odotuksin takapihan puolelle, jossa vastoin odotuksia loistavasti ruukussa talvehtiva raparperi vaikutti kaatokypsältä. Raparperi sisältää oksaalihappoa, ja ainakin tapana on ollut syödä kiisseli maitotuotteen kanssa. Tällä kertaa siis päätin tehdä iltapalan riisipuurosta.

Itse kiisseli valmistui käden käänteessä, mutta jäähdyttämiseen olisi pitänyt varata enemmän aikaa. Myös ohjeen mukainen annostus perunajauhoa vaikutti reilusti liioitellulta. Lopputulos oli minun mielestä herkullinen, mutta ilmeisesti perheen makupaletti ei vielä ollut valmis tähän kirpeään kesäherkkuun  tässä muodossa ainakaan.

Tässä kuitenkin vielä kotikokki.fi sivuston raparperikiisseliohje:

1/2 litraa raparperin paloja

1 litra vettä

1 desilitra sokeria

suurus:

1 desilitra vettä

6 ruokalusikkaa perunajauhoja (liikaa)

1. Laita raparperinpalat, vesi ja sokeri kattilaan ja keitä hiljalleen noin 10 minuuttia. Nosta kattila liedeltä.

2. Sekoita perunajauhot kylmään veteen. Kaada suurus ohuena nauhana koko ajan hyvin sekoittaen keitettyjen raparperinpalojen joukkoon. Kun kiisseli pulpahtaa pari kertaa, se on valmista.

Seuraavaksi aion kokeilla perheen raparperisiedätystä keikauskakun muodossa!

Äitienpäivän yllätyksiä

DSC_0935DSC_0941

Minua on ilahdutettu jälleen pienten käsien askarteluilla. Se tunne, kun näitä nyyttejä piilotellaan ja salaisuuden pitäminen on suorastaan tuskastuttavaa. Tänä vuonna äitienpäivänä mieheltä saatu medaljongi löysi paikkansa pikkutytön askaroimassa korurasiassa. Viidennen luokan urheilijanuorukainen vastasi korttiaskartelusta.

Olen saanut kukkasiakin. Nyrkkiin puristettu, hieman nahistunut kukkakimppu ojennettiin käteeni kun hain pikku M:aa hoidosta. Kyllä unohtuu kaikki ne toisenlaiset päivän päätökset, kun töiden jälkeen  jahtaat yliväsynyttä ja kuraista pikkutyttöä korkokenkien upotessa leikkikentän hiekkakerrokseen. Tervetuloa kesä!